Lauluntekijänpolku 1

Aikaisemmin ajattelin, etten minä voi kirjoittaa lauluja. Mitä sanottavaa minulla muka olisi? Viime vuosina sydämmelleni on tipahdellut erilaisia aiheita, joita haluaisin tuoda esille musiikissani. En ole koskaan ollut runotyttö tai päiväkirjan rustaaja. Itseilmaisu kuvallisesti on ollut luontevampaa. 

Syyskuussa saimme vierailijan Oulun konservatorioon. Luonamme vieraili muusikko-laulaja-lauluntekijä Johanna Försti. Johannan vierailu oli inspiroiva ja avartava. Hän kertoi opiskelukaverinsa kokemuksesta vaihto-opiskelijana. Tämän kaverin ensimmäisenä opiskelupäivänä oli jo kyselty oman musiikin perään. Kyseisessä oppilaitoksessa oli itsestäänselvyys, että kaikki tekevät omaa musiikkia ja siihen kaiketi myös kannustettiin opiskeluissa. 

Mietin, että miksei oppilaitoksessani ole niin? Voisin veikata, että tämä koskee myös useampaa muuta musiikkioppilaitosta Suomessa. Opiskeluissa keskitymme soittimen tekniseen hallintaan, yhtyesoittamiseen ja musiikinteoriaan. Tavoitteena on hallita eri tyylit ja jäljitellä jo tehtyä musiikkia mahdollisimman hyvin. Tämä on tietenkin tärkeää monipuolisen ja ammattimaisen muusikkouden kehittymisessä, mutta eikö uuden musiikin synnyttäminen ole edellytys ylipäänsä musiikin olemassaololle? Miksi säveltämiseen ja sanoittamiseen liittyvä opetus tai kannutus puuttuu?

Ymmärsin Johanna Förstin innostuneen itsekin koulukaverinsa kokemuksesta. Ja kuinka upeaa musiikkia Johanna nyt tekeekään. Samoin mietin minäkin Johannaa kuunnellessa, miksen voisi tehdä omaa musiikkia? 

Johannan vierailu oli sopiva potku persuuksille. Olen päättänyt harjoitella biisintekemistä. Tavoitteena on esittää jonain päivänä omia kappaleita. 

Olen siis löytänyt ensimmäisen polun: lauluntekijänpolun. Se ei taida olla tuollainen Pyhätunturin kaltainen opastettu ja pitkospuilla varustettu polku vaan enemmänkin tunturin koskemattomassa luonnossa kulkeva. 

---