 Kerroin aikaisemmassa kirjoituksessani aikomuksestani lähteä kulkemaan Lauluntekijän polkua ja katsoa, voisiko se olla minun musiikillinen polkuni. Olen edennyt aikomuksesta tekoihin. Olen tehnyt elämäni ensimmäisen laulun, mutta surullisissa merkeissä.
Päätimme elokuussa opiskelukaverini Hannan kanssa aloittaa biisipiiri ja tavata silloin tällöin biisintekemisen tiimoilta. Tarkoitus olisi yhdessä harjoitella biisin tekemistä, kommentoida toisen teoksia ja tehdä yhdessä biisejä. Ja mikä parasta, kun on sovittu joku päivämäärä, on pakko saada jotain aikaiseksikin. Ensimmäinen biisipiirimme alkoi iloisissa merkeissä. Sovimme, että teemme seuraavaksi kerraksi tekstiä. Kokoontuminen oli jo lopuillaan, kun isältäni tuli minulle viesti: "Äiti on tänään päässyt tästä ajasta." Annikki-mummu lähti kesälintujen mukana rakkaansa luokse. Kauko-pappa siunattiin hautaan jo kesäkuussa. Silloin tiesin, mistä minun tulee kirjoittaa. Lauluntekijänpolku 2:ssa astuin surutaloon. Tämä on osoite, jonne palaan aika ajoin, vaikka matkan teko jatkuu. Matkan on jatkuttava.
0 Comments
 Aikaisemmin ajattelin, etten minä voi kirjoittaa lauluja. Mitä sanottavaa minulla muka olisi? Viime vuosina sydämmelleni on tipahdellut erilaisia aiheita, joita haluaisin tuoda esille musiikissani. En ole koskaan ollut runotyttö tai päiväkirjan rustaaja. Itseilmaisu kuvallisesti on ollut luontevampaa.
Syyskuussa saimme vierailijan Oulun konservatorioon. Luonamme vieraili muusikko-laulaja-lauluntekijä Johanna Försti. Johannan vierailu oli inspiroiva ja avartava. Hän kertoi opiskelukaverinsa kokemuksesta vaihto-opiskelijana. Tämän kaverin ensimmäisenä opiskelupäivänä oli jo kyselty oman musiikin perään. Kyseisessä oppilaitoksessa oli itsestäänselvyys, että kaikki tekevät omaa musiikkia ja siihen kaiketi myös kannustettiin opiskeluissa. Mietin, että miksei oppilaitoksessani ole niin? Voisin veikata, että tämä koskee myös useampaa muuta musiikkioppilaitosta Suomessa. Opiskeluissa keskitymme soittimen tekniseen hallintaan, yhtyesoittamiseen ja musiikinteoriaan. Tavoitteena on hallita eri tyylit ja jäljitellä jo tehtyä musiikkia mahdollisimman hyvin. Tämä on tietenkin tärkeää monipuolisen ja ammattimaisen muusikkouden kehittymisessä, mutta eikö uuden musiikin synnyttäminen ole edellytys ylipäänsä musiikin olemassaololle? Miksi säveltämiseen ja sanoittamiseen liittyvä opetus tai kannutus puuttuu? Ymmärsin Johanna Förstin innostuneen itsekin koulukaverinsa kokemuksesta. Ja kuinka upeaa musiikkia Johanna nyt tekeekään. Samoin mietin minäkin Johannaa kuunnellessa, miksen voisi tehdä omaa musiikkia? Johannan vierailu oli sopiva potku persuuksille. Olen päättänyt harjoitella biisintekemistä. Tavoitteena on esittää jonain päivänä omia kappaleita. Olen siis löytänyt ensimmäisen polun: lauluntekijänpolun. Se ei taida olla tuollainen Pyhätunturin kaltainen opastettu ja pitkospuilla varustettu polku vaan enemmänkin tunturin koskemattomassa luonnossa kulkeva. |
Ei riitä, että on hyvännäköistä. Pitää olla myös sisältöä. Archives
September 2014
Categories
All
|
RSS Feed
